2468(0)

Dieetti alkakoon !

Ensimmäistä kertaa elämässäni päätin kokeilla dieettiä.
2468-dieetti kuulosti mielekkäältä, ja toimivalta.
Let's see !
Dieettihän on oikeastaan 24680, mutta itse heivasin nollan pois,
kaksineljäkuusikahdeksalla mennään !

Ideana on, että ensimmäisenä päivänä syödään 200 kaloria, seuraavana 400, sitten 600 ja 800. Viimeisenä voi halutessaan pitää paastoa, eli 0 kcal.
Minä jätän tuon paastopäivän kokonaan pois.

Voitte uskoa, että minulle, joka syön päivässä ehkä 10 000000 kaloria, tuntui jo omituiselta ajatukselta mennä päivä 200 kalorilla !
800 kyllä, mutta että 200 !?
No, tänään olen syönyt tähän mennessä noin sata kaloria, eikä tunnu missään !
Tarkemmin 200g porkkanoita, 60 kcal ja kaksi luumua, noin 40 kcal.

Isä tuli äsken kotiin ja huuti tuoneensa minulle pizzan.
Sanoin, ettei ole nälkä.
"Syö sitten kun jaksat !"
Juu.
Heitän sen roskiin sitten kun silmä välttää.
Hyi, tuntuu pahalta tehdä niin, mutten mitenkään voi syödä sitä !
Nyt, kun ajattelen... Pizzaa. Nam.
Voisinpa syödä sen...
Mutten voi. En voi.
Pakko pysyä lujana !!!

Tänään saan syödä vielä 200g porkkanoita (60kcal) ja jotain siihen lisäksi.

Pakko onnistua !
Pakko laihtua, pakko, pakko, pakko...


Mulla(kin) on ollut kausia, jolloin on mennyt paremmin, en ole ajatellut laihduttamista yms., mutta nyt tuntuu, että täällä ollaan taas, täysillä mukana !

I don't love you, like I did yesterday.

Kaikki tuntuu just nyt menevän täysin päin persettä.
Eilinen oli mukava päivä.
Kävin kaksi kertaa lenkillä, ensin tunnin reipasta kävelyä, sitten noin 45min reipasta kävelyä ja hölkkää. Hyvä minä.

Tänään on ollut rasittava päivä.
Olen tehnyt vain läksyjä. Vihaan koulua yli kaiken.
Lisäksi on tullut tapeltua äidin kanssa.
Tuntuu, etten rakastaisi häntä enää niinkuin ennen.

Tänään olin niin väsynyt olemaan minä.
Teki kamalasti mieli viiltää.
Ja olisin viiltänytkin, mutten kestä niitä arpia.
Toisaalta vanhat arvetkin kertovat vain kaikesta vääryydestä mitä on käynyt läpi. Kaikesta siitä paskasta. Silti en halua niitä lisää. Ja silti, silti teki mieli viiltää.
Isä sanoi, että en edes yritä tehdä mitään, olen vain laiska.
Ja se satuttaa.

Olen syönyt kamalasti, mutta eilen tuon lenkkeilyn jälkeen sain kamalan inspiraation.
Mä en halua olla mikään lihava sika !
Nyt alkaa tapahtua !
Paljon liikuntaa, vähintään yksi lenkki, joko juosten tai kävellen, päivässä.
Mahdollisimman vähän ruokaa.
Paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja vettä.
Mahdollisimman vähän rasvaa ja sokeria...
Nyt mulla on tosi hyvä fiilis tästä. Tän on pakko onnistua tällä kertaa !

Jouluun mennessä -15kg ! Ainakin -10 !

Nyt tsempatkaa mua, pannaan tää onnistumaan !

One perfect body, please.

Hävettää kuinka huonosti syömiset on menneet.
Nyt illalla söin esimerkiksi jäätelöä ja karkkia.
En onneksi ihan kamalasti, mutta silti.
Läski.
Ja itsekuriton.

Riitelin myös yhden kaverini kanssa.
Paska juttu sinänsä, kaverin kannalta, sillä rakastan riitelyä.
Tiedän, se ei varmasti ole hyvä juttu, mutta saan siitä silti jotain kicksejä.
Varsinkin jos pääsen niskanpäälle. Ah.

En jaksa laihduttavaa kaveriani.
En tajua mitä hän pelleilee, sillä tiedän, minä ihan todella tiedän, ettei hän pidä itseään lihavana sillä vartalolla. Ei kukaan voi pitää.
Enkä jaksa käsittää miksi kaikki laihduttavat ?!
En kestä katsella kaikkien huomionkerjäystä ja wannabe-anoreksiaa.
Minkä takia minusta tuntuu, että kaikki haluavat olla sairaita, haluavat anoreksian ?
Ja miksei esimerkiksi bulimia ole niin haluttu ?
Mikseivät bulimikot leuhki sairaudellaan ja kerjää sillä huomiota ?
Koska bulimiassa ei ole sitä samaa glamouria, kuin anoreksiassa.
Hah, ei todellakaan ! Sormet kurkkussa, ryöpsähtävä yrjö wc-pöntössä. Glamorous.
Enkä nyt tarkoita että kaikki anoreksikot hakisivat huomiota.
Mutta monet tuntuvat hakevan.
Toisaalta mitä muutakaan se todella joillakin on ?
Okei, pakko myöntää, jos itse olisin anorektikko, haluaisin kyllä huomiota laihuudestani.
Huomionkipeä paskiainen.

Vituttaa omistaa näin huono itsekuri.
Kaikki muut laihtuvat paitsi minä.
Vitun läski huora, kukaan ei rakasta tällaista, must get thinner.

Olen miettinyt, että laittaisin blogini salasanan taakse.
Pelkään, että joku tunnistaa minut tästä.

Ps. Ihana vartalo tuolla naisella tuossa tämänkertaisessa "Dieetit vaihtoon" ohjelmassa.
Thinspoo !

Ja btw.
Viimepostauksessa sanoin lopettaneeni oksentelun.
Oksensin heti kirjoitettuani sen.

What's wrong with me? What the fuck is going on inside my head?

Olen tehnyt viime päivinä tärkeän päätöksen.
En oksenna enää.
Nyt saa riittää.
Ei enää hammasharjaa, ei sormia kurkkuun.
Ei enää käsiä nojaamaan vessanpöntön reunaan.
Se on ohi mun osaltani, toivottavasti jonkun teistäkin.

Olen syönyt liikaa.
Tänään aamulla tosin vain leipäpalan, koulussa kaksi pienenpientä omenaa ja luumun.
Mutta kun tulin koulusta söin mustikkapiirakkaa ja spagettia.
Mutten oksentanut.
Ennen olisin oksentanut, en enää.
Olen muuttunut.

Olen muuten katsonut televisiosta jonkin verran urheilua nyt mm-kisojen aikaan.
Ihanaa thinspoa.
Varsinkin kaikki ne juoksijat, ahh.
Täydellisiä vartaloita, niin laihoja ja lihaksikkaita.

too tired to do anything

Eilen ja tänään minulla on ollut kamalan huono olo.
Olen syönyt aika vähän, ja painokin on laskenut.
Se on hyvä !
Kunhan nyt vain saisin sen pidettyä alhaalla...
Ja tietysti laskemaan lisää !

Viime tekstiini viitaten;
Minä olen juuri niin itsekäs paskiainen, että antaisin vaikka kaikki ongelmani jollekulle muulle
in a minute, jos vain voisin.
Ensimmäisenä paniikkihäiriöni.
En välitä kenelle, kunhan pääsisin siitä eroon. Sorry.
Hyi, nyt kuulostan teidän korvissanne kamalalta nartulta.

Kamalan kuuma ja muutenkin paha olla.
Ei tee mieli ruokaa, ei mitään.
Se on hyvä.

Pakko todellakin saada vaa'an numerot laskemaan, edes kymmenen kiloa.
Se on pakko.
Must do.

Everyday is a struggle.

Koulupäivä oli kamala.
Olin hirvittävän väsynyt ja muutenkin tuntui kuin olisin elänyt sumussa.
Ahdistavaa ja kamalaa.

Aamulla söin 3 palaa ruisleipää, koulussa nektariinin, koulun jälkeen montaa palaa paahtoleipää. Sen jälkeen kyllä oksensin.
Äsken söin pienen perunan ja ihan pienen pihvin.
Siinä tämän päivän syömiset tähän asti.
Tiedossa mitä luultavimmin ilta ystävän kanssa. Ja ikävä kyllä myös herkuttelua.

En jaksa käydä koulua.
En jaksa sitä joka päiväistä ahdistusta ja pahaa oloa minkä sieltä saan.
Ja vaikka vanhempani ovatkin mitä ihanimpia ihmisiä, en jaksa sitä, etteivät he ymmärrä minua.
Tottakai tajuan, ettei kukaan tuttuni voi ymmärtää minua täysin, koska kellään heistä ei ole samanlaisia ongelmia.
Mutta yrittäisivät edes ymmärtää !
Ei ole kovin lohduttavaa tajuta, ettei kukaan tunnu tietävän miltä minusta tuntuu, ja ettei kukaan taida osata auttaa.
Mä olen ihan yksin.
Enkä tietenkään voi sille mitään.
Miten ihmeessä voisin takoa ihmisten kalloon kaikki tunteeni ?
Sen, kun yhtäkkiä on kylmä, hiki alkaa virrata, koko vartalo vapisee, rintaa puristaa ja päässä tuntuu tyhjältä ja heikolta.
Miten saisin kenetkään tajuamaan sitä tunnetta ?
En jaksa ihmisten sääliviä katseita ja "Voi harmi" kommentteja.
En tarvitse niitä !
Tarvitsen ymmärrystä.
Onko se liikaa vaadittu ?
Tarvitsen jonkun ihmisen pitämään kädestä, halaamaan... Lohduttamaan.
Tarvitsen jonkun kertomaan, että tietää miltä minusta tuntuu.
Tarvitsen jonkun joka voi selittää minulle innosta kohonneella äänellä
"Hei, mulla on ihan sama!".
Miksei kukaan tunnu ymmärtävän ?
Mä en halua olla näin yksin...

The great escape !

Koulu on taas alkanut.
Sääkin muistuttaa jo syksyä. Sataa ja on harmaata.
Vihaan syksyä. En kestä sitä.
Inhoan, kun kaikki ihmiset valjuuntuvat syksyisin.
Meistä tulee tylsiä ja värittömiä.
En halua sitä. En kestä olla tylsä ja väritön, en kestä katsoa tylsiä ja värittömiä ihmisiä.

Viimepäivinä olen syönyt ihan mitä mieli on tehnyt.
Enkä ole oksentanut kuin about muutaman kerran viikossa.
Paino on pudonnut vähän. Se on hyvä.
Nykyisin en edes syö niin paljon, tai usein, koska koulu ja arki toivat rutiinit. Huh, jotain hyvää niissäkin...

En ole kirjoittanut, koska minulla ei ole ollut ollenkaan inspiraatiota.
En tiedä mistä kirjoittaisin.
Jos teillä on jotain postausideoita, tai mitä tahansa, mistä haluaisitte kuulla/tietää, antakaa kuulua !

There's really no way to reach me, 'cause I'm already gone.

Taas ylipitkä tauko.
Koulu on nyt alkanut. Kesä meni liian nopeasti. Taas.
En jaksa koulua. Vihaan koulua.
No, on arjessa yksi hyvä puoli. Tulee syötyä vähemmän ja säännöllisesti.
Ne ihanat rutiinit.

Olen tappoväsynyt. Voisin nukahtaa näppikselle juuri nytkin. Huoh.
Silmät pyörii päässä ja pää painaa liikaa.
Isaac Sladen kaunis ääni rauhoittaa entisestään.
Tänä iltana on pakko käydä nukkumaan viimeistään kymmeneltä.

Omasta mielestäni olen syönyt ihan liikaa.
Yllättävää kyllä.
Tänään kävin terkalla. Ja punnitsin itseni.
Paino oli pudonnut about kaksi kiloa.
I was really fucking amazed.

Nyt en keksi enää muuta, pää lyö tosi tyhjää.
See ya !

Quite happy, but still very very fat.

Okei, tämä päivä on mennyt yllättävän hyvin.
Aamulla en syönyt mitään.
Noh, otin omenan, pureskelin sitä vähän ja heitin sen lähes tulkoon koskemattomana roskiin.
Ei minulla ollut oikeastaan edes nälkä.
Sitten läksin kaupungille ja kävin juttelemassa erään ystäväni kanssa.
Vatsa murisi kuin hullu, mutta en silti tuntenut itseäni nälkäiseksi ! *voitto*

Iltapäivällä söin vähän spaghettia ja jauhelihakastiketta kevytjuustolla ja muutaman suolakurkkuviipaleen kanssa.
Iltapalaksi kolme (:|) viipaletta ruisleipää, 2x-kinkku,suolakurkku, 1x-fetajuusto.
Vähän All-Bran -muroja.
Kolme pienenpientä jäätelöpuikkoa.
Okei, aika paljon, mutta mulle aika vähänn.
Lisäksi kävin pyöräilemässä (n. 2km?) ja kävelin about saman verran.
Vihdoin olen edes melko tyytyväinen omiin tekemisiini. :)

But I'm still too fat.

frustrated

Koko päivä on ollut vain täynnä ahdistusta.
Olen niin lihava.
En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mutta luotan, tiedän, että ymmärrätte.
Tunnen olevani niin valtava.
Jokainen suupala jonka syön, on liikaa.
Kaikki mitä syön tuntuu turhalta.
En voi ajatella muuta, kuin läskejäni. Ja sitä, kuinka lihava olen.
Ahdistaa nytkin kun kirjoitan tätä.
Ahdistaa lukea netistä toisten syömisongelmaisten juttuja.
Oh no, i am so fucking fat ! Painan ainaki 44 kiloo. Omg. Anteeksi.
Ja kutsun itseäni syömisongelmaiseksi ?
Vittu, mä olen vaan läski. Okei, onhan mulla ongelma syömisen kanssa; syön vitusti liikaa ja aina, myös sillon kun ei pitäs.
Mutta ei mulla ole syömishäiriötä, mä olen niin läski.

Tänään söin vesimelonia ja lakritsia, ja oksensin.
Eilenkin oksensin, mutta vain ihan vähän, koska oli niin huono olo.
Niin huono olo, että oli pakko työntää sormet kurkkuun.
Helpotti.

En yksinkertaisesti ymmärrä, miten jollakulla voi olla näin huono itsekuri.
Shame on me.

Tämä on muuten aivan loistava ! Suosittelen !

You just keep telling yourself that you're not hungry and after a while it goes away.

Tänään syömiset on menneet...noh, fail ?
Aamulla omena, päivällä 1 Digestive, 1 Marie, 3 hapankorppua.
Illalla pihvi ja ranskalaisia ravintolassa. Ja pari karkkia.
Oikeasti, söin niitä karkkeja ehkä viisi. Silti tuli kamala olo.
Autossa oksetti ja tunsin olevani huuuuge läskipaska.
Ahdisti ihan älyttömästi.
Oli todella lähellä etten rynnännyt ravintolan vessaan oksentamaan.

Monet sanoo toivovansa, että voisivat lopettaa oksentelun.
Mä en toivo.
Terkkarikin sanoi mulle monesti, että mun on päästettävä irti siitä.
Mutten mä halua. Okei, ei mulla ole mitään tarvetta välttämättä jatkaakaan.
Muttakun mä olen niin lihava. Enkä mä osaa olla syömättä.
Jos on lihava ja syö, pitää olla joku pakotie. Joku takaovi raollaan. Jotain mistä voi paeta.
Mulle se on oksentaminen.
Tuskin enää sitten, kun mä opin olemaan syömättä.
Sitten kun mä en enää ole näin läski ja nolo.
Sitten kun mä opin sanomaan ei kaikelle sille turhalle.
Mä en tarvitse ruokaa, en niitä kaikkia turhia kaloreita.
Mä en halua olla kuin se nainen, joka kaupan kassajonossa nostaa rasvaisia ruokaostoksiaan liukuhihnalle. Se nainen, jota tuijotan inhoten. Se nainen, joka on unohtanut uimarenkaat vyötärölleen pukeutuessaan. Se nainen joka ei mahdu ovista.
En halua olla se, en sellainen.
I will be skinny.

Rohkenen epäillä, ettette tekään halua tätä ?

I'm like some fucking whale.

Eilen söin mm. pehmistä, makkaraa ja lakritsia. Nami.
Tänäänkin söin lakritsia. En voi vastustaa pehmeätä tuoretta lakritsaa. Mm.

Monet sanovat, että pitäisi vain päättää, että haluaa olla laiha ja ettei syö.
Miten he saavat sen kuulostamaan niin helpolta ?
Entä jos ei ole itsekuria ? Inhoan itseäni, koska olen niin himoitseva.
Olen päättänyt vähintään miljoona kertaa elämässäni (enkä edes liioittele!) etten syö.
Että skippaan aamupalan, lounaan, välipalat...Kaiken.
Monestiko olen pysynyt tässä päätöksessä pidempään.
En koskaan. Koskaan.
Vain koska olen lihava itsekuriton paska.
Haluan olla laiha.
Haluan niin kovin.
Miten onnistun laihtumaan ?
Minun on pakko. Ihan oikeasti. Alan olla todella epätoivoinen.
En jaksa olla mikään lihava kasa.
Mun menkatkin alkoi, ja oon kamalan turvonnut.
Enkä ole laihtunut. Olen lihava paska.

Illalla televisiota katsoessani vilkaisin olkapäätäni.
Ihana olkapääluu työntyi ulospäin, näytti kauniilta, omnom.

Äiti kävi juuri tässä, minun kirjoittaessa tätä.
Sanoin hänelle ettei tarvitse kyylätä. Enkai minä nyt halua että hän näkee tämän ?!
Well, hän suuttui.

Olen muuten monena iltana katsonut Youtubesta kaikkia anoreksia videoita ja "elokuvia" plus dokkareita. Sieltä löytyy tosi hyviä !
Esimerkiksi tämä Skinny kids on aivan loistava, suosittelen lämpöisesti !
Pakko mennä muuten katsomaan lisää noita juttuja ! :D
Jos haluatte, voin linkittää niitä tänne.

Okei, hyvää yötä kaikki ihanat !